Tässä oppaassa tutustumme tärkeimpiin hampun viljelyyn liittyviin perusasioihin, jotka jokaisen kasvattajan tulisi tietää ennen kasvatusprojektin aloittamista. Käymme läpi asioita kasvin elinkaaresta sekä välttämättömistä sisäkasvatukseen liittyvistä välineistä ja tarvikkeista.

Yleistä

[elementor-template id=”3463″]

Hamppu (Cannabis sativa) on monipuolinen kasvi, jota hyödynnetään ravintona ja lääkkeenä sekä monien teollisten hyödykkeiden raaka-aineena.

Lääkkeenä ja päihteenä käytettävien hamppulajikkeiden kotikasvatus on nykyisin todella suosittua. THL:n vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 40 000 – 60 000 suomalaisen arvioitiin jossain vaiheessa elämäänsä kasvattaneen kannabista.

Hampun kasvattaminen on projekti, joka vaatii kärsivällisyyden lisäksi perus ymmärrystä kasvista sekä puutarhan hoitamisesta. On muutamia perusasioita, joita jokaisen kasvattajan tulisi hampusta tietää.

Sativa, indica ja ruderalis – Mitä eroja näillä on?

Yleisesti hamppua katsotaan olevan kolmea eri lajia; Cannabis sativa, Cannabis indica ja Cannabis ruderalis.

• Cannabis Sativa – Sativa-lajikkeita esiintyy luonnossa trooppisilla aurinkoisilla alueilla lähellä päiväntasaajaa. Niille tunnuksenomaista ovat kapeat lehdet ja korkeus verrattuna muihin lajikkeisiin. Ne voivat luonnossa kasvaa jopa 5 metriä korkeiksi. Sativoilla on pidempi kasvuaika verrattuna muihin lajikkeisiin. Ne kukkivat yleensä noin 12-16 viikkoa.
• Cannabis Indica – Indica-lajikkeita esiintyy luonnossa Keski- ja Etelä-Aasiassa ja Intian niemimaan alueilla. Ne ovat sativoihin verrattuna matalampia, puskamaisia ja leveälehtisiä. Indica lajikkeet kasvavat luonnossa yleensä korkeintaan 2 metriä korkeaksi. Indicat kukkivat nopeammin kuin sativat (noin 8-12 viikkoa).
• Cannabis Ruderalis – Ruderalis on pohjoisessa ja hyvin vaativissa olosuhteissa villinä kasvava lajike. Ne ovat kooltaan pieniä ja kasvat vain noin 30-80 cm korkeiksi. Ruderalis-lajikkeilla on yleensä matala THC-pitoisuus, eikä niistä siten ole juuri iloa päihteenä. Sitä kuitenkin risteytetään muiden lajikkeiden kanssa sen autoflower-ominaisuuksien takia.

Lisää tietoa hampun vaikutuksista löydät alla olevasta artikkelista

[elementor-template id=”3450″]

Sukupuoli (emi ja hede)

Hamppu on kaksikotinen kukkiva yrtti eli kasvi, jossa emi- ja hedekukat ovat eri yksilöissä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että hampusta voi kasvaa sekä uros- ja naaraskasveja.

Näistä naaraskasvin kukinto eli emi on se, jota kasvatetaan käytettäväksi päihteenä tai lääkkeenä. Uroskasveja eli heteitä hyödyntävät lähinnä siementen jalostajat.

Ellei tavoitteena ole siementen tuottaminen, tulee uroskasveista hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti.

Kasvattajan on tärkeää pystyä tunnistamaan kasvin sukupuoli mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tarpeeksi pitkälle päästessään hedekasvi pölyttää sadon, jolloin emikukintoihin alkaa ilmestyä siemeniä. Tämä vaikuttaa negatiivisesti sadon määrään ja laatuun.

Alla olevalla videolla on selkeästi selitettynä, kuinka kasvin sukupuolen voi tunnistaa jo muutaman viikon ikäisenä.

Jos kasvuympäristö on vääränlainen tai käsittely liian rajua, saattaa kasvi friikata eli alkaa kasvattamaan sekä emi- että hedekukintoja. Tällaista yksilöä kutsutaan hermafrodiitiksi.

Tämä voi johtua joko lajikkeen huonoista geeneistä, liian rajusta käsittelystä tai kasvuolosuhteista, kuten valojakson epäsäännöllisyydestä.

Paras lääke hermiksiä vastaan on pitää huoli siitä, että kasvatustilan olosuhteet sekä hygienia ovat kunnossa ja laitteet (ajastimet yms.) toimivat niin kuin pitää. Lisäksi laadukkaiden siementen tai pistokkaiden käyttö on tärkeää.

[elementor-template id=”10703″]

Kasvuvaiheet ja kasvin elinkaari

Hamppukasvin elinkaari voidaan jakaa kolmeen ensisijaiseen vaiheeseen: idätys, kasvu- ja kukintavaihe.

Kasvattajan on tärkeää ymmärtää nämä, sillä kasvin ravinteiden, veden ja valon tarve vaihtelee eri vaiheissa.

Vaihe	Idätys	Kasvuvaihe	Kukitus
Kesto	3 - 7 päivää	1 vko - 2 kk	2 - 4 kk
Valojakso	-	16 / 8	12 / 12
Lämpötila	20 - 25 °C	22 - 28 °C	20 - 26 °C
Ilmakosteus	65 - 80 %	40 - 65 %	40 - 50 %

Idätys

Jos projektisi lähtee liikkeelle siemenistä, on ensimmäinen vaihe siementen idätys. Idätys on prosessi, jossa juuret ja taimi alkavat kasvaa siemenestä.

Idätyksessä vesi imeytyy kuoren läpi siemenen sisälle. Kun siemen on imenyt itseensä riittävästi kosteutta, siementen ulkoreuna aukeaa ja muutaman päivän kuluessa niistä ilmestyy ensimmäiset merkit juuristosta.

Idätysvaiheen kesto vaihtelee hieman siemenestä riippuen, mutta yleensä ensimmäiset merkit juurista alkavat näkyä viimeistään viikon kuluessa. Tässä vaiheessa siemenet ovat valmiita siirrettäväksi lopulliseen kasvualustaan.

Siementen idättäminen on helppoa ja se voidaan tehdä monella eri tavalla. Yleisimpiä tapoja ovat kostean talouspaperin välissä tai vesilasissa idättäminen. On olemassa myös erillisiä idätysalustoja (esim. Root Riot, Jiffy pelletit).

Siemenet voidaan idättää myös suoraan mullassa tai käytettävässä väliaineessa. Tässä on etuna se, ettei itäneitä siemeniä tarvitse enää erikseen siirtää lopulliseen kasvualustaan.

Kasvu- eli vegetatiivinen vaihe

Kasvuvaiheessa kasvi kehittää juuristoa ja varsia vahvaksi kukintavaihetta varten. Vegetatiivisen kasvun alkuvaiheessa kasviin ilmestyy ensimmäisiä lehtiä ja uusia varsia.

Hamppu tarvitsee kasvuvaiheessa valoa 16-24 tuntia vuorokaudessa. Valot voivat olla siis ympäri vuorokauden päällä, mutta osa kasvattajista haluaa jo tässä vaiheessa antaa kasveille pimeyttä ja lepoa. Valojakson säätämiseksi tarvitaan ajastin, joka on välttämätön hankinta viimeistään kukitusvaiheessa.

Kasvuvaiheen pituus vaihtelee lajikkeesta ja kasvattajan tavoitteista riippuen muutamasta viikosta jopa yli kymmeneen viikkoon. Vegetatiivisen vaiheen pituus määrittelee hyvin pitkälti kasvien lopullisen koon. Pidempi kasvuaika tarkoittaa suurempia kasveja.

Tässä vaiheessa pystytään myös vaikuttamaan esimerkiksi kasvin korkeuteen ja muotoon. Erityisesti pienemmissä tiloissa kasvit kannattaa pyrkiä levittämään tasaisesti mahdollisimman laajalle alueelle. Yleisimmin käytettyjä tekniikoita ovat latvominen, sitominen ja SCROG.

Vegetatiivisen vaiheen aikana kasvit ovat erityisen nälkäisiä typen suhteen. Huolehdi, että käytössäsi on runsastyppinen kasvuvaiheeseen tarkoitettu lannoite. Tässä vaiheessa kasvin elinkaarta ilmankosteuden olisi hyvä olla melko korkea, noin 50-70% välillä.

Kukintavaihe

Kukintavaiheessa kasvi alkaa nimensä mukaisesti tuottaa kukintoa. Normaaleilla ja feminisoiduilla siemenillä kukinta alkaa, kun valojakso vaihdetaan 12/12, eli kasveille annetaan 12 tuntia pimeää ja 12 tuntia valoa. Autoflower-siemenet alkavat kukkia itsestään, ilman valojakson vaihtamista, noin 2-4 viikon kuluessa.

Valojakson vaihtamisen jälkeen kasvit alkavat muutaman päivän kuluttua venymään ja kasvamaan nopeasti korkeutta. Tässä vaiheessa kasvi saattaa venyä pituutta useita senttejä päivässä ja voi tuplata tai jopa triplata kokonsa, joten huolehdi, että sinulla on tarpeeksi tilaa käytössä.

Ilmankosteuden tulisi olla huomattavasti alhaisempi kuin kasvuvaiheessa, noin 40-50%. Tämä on erittäin tärkeää, sillä liiallinen kosteus kukintavaiheessa altistaa kasveja homeelle.

Kasvi näyttää sukupuolensa selkeästi kukintavaiheen alussa. Jos käytät tavallisia ei-feminisoituja siemeniä, tässä vaiheessa on viimeistään syytä olla tarkkana ja hankkiutua uroskasveista eroon.

Kannabis kukkii lajikkeesta riippuen noin 6-15 viikkoa. Indikat saavuttavat kypsyyden yleensä noin kahdeksassa viikossa. Sativat kypsyvät hitaammin, noin 10-15 viikossa.

Se, milloin kasvi on valmis kaadettavaksi ja ovatko kukinnot kypsiä, voidaan päätellä monella eri tavalla. Kaikkein luotettavin tapa on kasvin trikomien tarkkaileminen.

Vielä raakana olevassa kasvissa trikomit ovat läpikuultavia ja kirkkaita. Kukinnon kypsyessä ne muuttuvat hiljalleen sameammaksi.

Moni kasvattaja kiirehtii sadonkorjuun kanssa, koska on kova kiire päästä nauttimaan oman työn hedelmistä. Kannattaa kuitenkin pysyä kärsivällisenä ja odottaa maltilla siihen asti, että kukinto on kypsää.

Kukinnot turpoavat ja tiivistyvät juuri viimeisten viikkojen aikana, ja turhan aikainen sadonkorjuu voi vaikuttaa todella paljon saatavan sadon määrään ja laatuun!

Sadonkorjuu

Kasvatusprojektin viimeinen vaihe eli sadonkorjuu on myös tärkeä osa prosessia. Hyvin toteutettu sadonkorjuu on välttämätön mahdollisimman korkealaatuisen lopputuotteen saamiseksi. Toisaalta huonosti tehty sadonkorjuu voi pahimmassa tapauksessa todella pilata satosi.

Sadonkorjuun vaiheet ovat kasvien kaataminen, trimmaaminen, kuivatus ja curetus.

Kasvien kaataminen

Sadonkorjuun ensimmäinen vaihe on luonnollisesti valmiiden kasvien kaataminen. Kasvit leikataan pienempiin osiin niin, että ne on helpompi trimmata tai asettaa kuivumaan.

Trimmaus eli ylimääräisten lehtien ja varsien karsiminen voidaan tehdä joko heti kaatamisen jälkeen kun kasvi on vielä märkä tai vaihtoehtoisesti vasta kuivatuksen jälkeen. Tämä on täysin makuasia, ja jokainen kasvattaja voi tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee.

Kukinnoissa kasvavissa trimmilehdissä on vaikuttavia aineita, eikä niitä kannata missään nimessä heittää hukkaan. Niistä voidaan valmistaa konsentraatteja, kuten hasista ja öljyjä, tai hyödyntää esimerkiksi leivontaan.

Kuivatus

Tuoreessa kannabiksessa on noin 75% vettä. Jotta kukinnoista saadaan polttokelpoisia, täytyy ylimääräinen vesi ensin kuivattaa pois.

Ideaalisessa tilanteessa kuivatus tapahtuu pimeässä, kuivassa ja viileässä hyvin ilmastoidussa tilassa.

• Pimeys – Jos mahdollista, kuivauksen tulisi tapahtua täysin pimeässä, koska auringon tai keinovalojen UV-valo kuivatusvaiheessa voi vahingoittaa kukintojen kannabinoideja ja terpeenejä.
• Ilmanvaihto – Kuivatustilan ilmanvaihto ja tuuletus pitää olla kunnossa, jottei lämpötila ja kosteus pääse nousemaan liian korkeaksi. Älä kuitenkaan suuntaa puhallinta suoraan kasveihin, sillä näin ne kuivuvat epätasaisesti.
• Ilmankosteus – Liiallinen ilmankosteus altistaa kasveja homeelle ja bakteereille, kun taas liian kuivassa kasvit kuivuvat turhan nopeasti. Hyvä ilmankosteus kuivatustilassa on noin 45 – 55 % välillä.
• Lämpötila – Myös lämpötila vaikuttaa siihen kuinka nopeasti kukinnot kuivuvat. Ideaali lämpötila on noin 18 – 20 celsiusasteen välillä.

On erittäin tärkeää, ettei kukintoja kuivateta liian nopeasti, sillä se vaikuttaa negatiivisesti lopullisen tuotteen makuun ja laatuun.

Yleisesti ottaen kuivatus kestää noin 7 – 15 päivää. Kuivatusprosessi on valmis, kun varsi napsahtaa sitä taivutettaessa. Jos varsi vain taipuu, mutta ei napsahda, tulee kukintojen antaa vielä kuivua lisää.

Curetus

Kun kukinnot ovat kuivaneet tarpeeksi, kannattaa ne ennen käyttöä vielä curettaa. Tämän vaiheen tarkoituksena on vähentää lehtivihreän määrää ja parantaa kuivatun kukinnon makua.

Curetuksessa trimmatut ja kuivatut kukinnot pakataan väljästi ilmatiiviiseen lasipurkkiin. Purkkia tulee säilyttää pimeässä ja viileässä paikassa.

Ensimmäisen kahden viikon aikana on tärkeää avata purkin kantta muutamia kertoja päivässä, jotta ylimääräinen kosteus pääsee poistumaan astiasta. Myöhemmin riittää, kun kansi avataan pari kertaa viikossa.

Jos kukinnoissa näkyy hometta tai purkista tulee pistävä, voimakasta virtsaa muistuttava ammoniakin haju, on se merkki siitä, että kukinnot ovat liian kosteita. Tässä tapauksessa kukinnot on syytä asettaa uudelleen kuivamaan ja homeiset osat tulee poistaa välittömästi.

Curetus voi kestää kasvattajan mieltymyksistä riippuen kahdesta viikosta jopa yli kahteen kuukauteen.

Alla olevalla videolla hyvin summattuna kuivatus- ja curetusprosessit

Kasvatustarvikkeet ja välineet

Ennen kasvatusprojektin aloittamista on tärkeää tutustua erilaisiin kasvatustarvikkeisiin sekä niiden eroihin. Tarvikkeiden hankinnan suhteen on monia olennaisia huomioon otettavia asioita, joista ostajan tulisi olla tietoinen.

Jokaisen kasvattajan tavoitteet ja budjetti ovat erilaiset, ja tarvikkeet tulisi valita niiden mukaan. Kasvatustarvikkeista on paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista jokainen voi kasata omaan budjettiin ja tavoitteisiin sopivan kokonaisuuden.

Suunnitteluun kannattaakin uhrata hieman ajatusta, sillä se säästää paljon aikaa ja vaivaa pidemmällä tähtäimellä. Kannattaa miettiä esimerkiksi missä tilassa, millä valaistuksella, millä kasvualustalla ja kuinka monella kasvilla harrastuksen haluaa aloittaa.

On tiettyjä hankintoja, tarvikkeita ja välineitä, joita jokaisen kasvattajan kasvihuoneesta tulisi löytyä.

Välttämättömiä hankintoja	Suositeltavia hankintoja
Kasvatusalusta Kasvatuslamppu Siemenet tai pistokkaat Ravinteet Tuuletin Ajastin Lämpö/Kosteusmittari	Poistoilmapuhallin Aktiivihiilisuodatin

Näiden hankinta onnistuu helposti alan liikkeistä, joita löytyy nykyisin monista suurimmista kaupungeista tai vaihtoehtoisesti internetistä tilaamalla.

Kasvatustila

Ensimmäinen huomioon otettava asia on kasvatustilan valinta. Onko käytössäsi ylimääräistä kasvatukseen soveltuvaa huone- tai kaappitilaa, vai hankitko projektia varten erillisen kasvatusteltan?

Kasvatusteltta

Teltta on useissa tapauksissa helpoin ja paras ratkaisu. Se on hyvä vaihtoehto tiloissa, joissa ei ole paljoa ylimääräistä tilaa, esimerkiksi pienissä kerrostaloasunnoissa.

Niitä löytyy pienistä yhden kasvin teltoista aina kymmenille kasveille tarkoitettuihin xxl telttoihin asti, joten ne sopivat kaiken kokoisiin projekteihin.

Telttojen hyvänä puolena on niiden helppous. Lamppujen, ilmanvaihdon ja aktiivihiilen kiinnittäminen on helppoa, eikä esimerkiksi ylimääräisiä reikiä tarvitse porata mihinkään. Teltta myös suojaa lattioita ylimääräiseltä lialta ja roiskeilta.

Niiden huonona puolena on heikko äänieristys, joka saattaa häiritä, jos teltta sijaitsee esimerkiksi makuuhuoneessa. Ne voivat koosta ja laadusta riippuen olla myös melko hintavia.

Erillinen kasvatustila

Joissain tapauksissa kasvattajan käytöstä saattaa löytyä ylimääräinen tila, jonka saa pienellä työllä muutettua oivaksi kasvatustilaksi.

Esimerkkejä suosituista kasvatustiloista ovat esimerkiksi kellarit, autotallit, vaatehuoneet, vaatekaapit, saunat ja kylpyhuoneet.

Stealth

Kasvatustilan voi myös suunnitella mahdollisimman huomaamattomaksi niin, ettei sitä helposti tunnista edes läheltä. Tällöin puhutaan stealth-kasvatuksesta.

Kasvattajat ovat kehitelleet monia varsin mielenkiintoisia ratkaisuja rakentamalla kasvatustiloja esimerkiksi vanhojen tietokonekoteloiden tai kylmälaukkujen sisään.

Tässä on vain mielikuvitus rajana, kunhan pitää huolen siitä, että rakennelmat ovat turvallisia. Googlettamalla löytyy monia mielenkiintoisia esimerkkejä.

Myös iso tila voidaan pyrkiä tekemään mahdollisimman stealthiksi esimerkiksi rakentamalla valeseiniä tai piilottamalla sisäänkäynti huonekalujen taakse tai alle.

[elementor-template id=”10703″]

Kasvualusta

Kolme yleisintä hampun kasvatuksessa käytettyä kasvualustaa ovat multa, kookos ja hydro eli vesiviljely. Näistä jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa.

Multa

Mullassa kasvattaminen on kaikkein yleisin valinta kasvualustaksi. Se on edullisin ja saatavuudeltaan helpoin kasvualusta.

Hampun kasvatukseen käytettävän mullan tulisi rakenteeltaan olla mahdollisimman ilmavaa, kuohkeaa ja hyvin vettä läpäisevää. Alan erikoisliikkeistä löytyy multaseoksia, jotka sopivat hyvin hampun kasvatukseen (esim. BioBizz All-mix, Canna Terra).

Jos läheltäsi ei löydy alan liikkeitä, etkä halua tilata multaa verkosta, myös monet puutarhamyymälöistä tai marketeista saatavat mullat soveltuvat hampun kasvatukseen.

Multaseoksiin voidaan lisätä myös maanparannus- ja väliaineita, kuten perliittiä, turvetta, vermikuliittia tai kevytsoraa. Nämä parantavat esimerkiksi kasvatusalustan ilmavuutta ja sitovat vettä eli edistävät kosteudenpitokykyä.

Multakasvatuksessa yleisimmät haasteet ovat ylikastelu, väärä pH sekä mullan tiivistyminen ja kovettuminen.

• Ylikastelu – Varsinkin aloittelevilla kasvattajilla on usein taipumusta ylikasteluun. Se on haitallista, koska kasvualustan liiallinen märkyys estää juurten hapensaannin ja lisää juuristotautien riskiä. Myöskään liian kuiva multa ei ole kasville hyväksi ja liian harvakseltaan tapahtuva kastelu voi hidastaa kasvua merkittävästi.
• Mullan väärä pH – Väärä pH-arvo on yksi yleisimmistä syistä ravinnevajauksiin liittyvissä ongelmissa. Mikäli pH-arvo ei ole kohdillaan, kasvi ei pysty hyödyntämään maaperässä olevia ravinteita. Liian matala tai korkea pH estää ravinteiden tehokkaan imeytymisen. Mullan ihanteellinen pH-arvo on noin 6.3 – 6.9 välillä.

Hydro- eli vesiviljely

Vesiviljely tarkoittaa kasvattamista suoraan ravinneliuoksessa. Kasvin juuret ovat ravinnepitoisessa vedessä, jota kautta kasvi saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

Vesiviljelyn yhtenä suurimpana etuna on se, että juuret saavat tehokkaasti tarvitsemansa hapen. Sitä pidetään yleisesti kaikkein tehokkaimpana ja tuottoisimpana kasvatustyylinä.

Ongelmat, kuten ylilannoittaminen ja veden pH-arvon vaihtelut näkyvät vesiviljelyssä nopeasti, mutta toisaalta kasvit myös toipuvat nopeasti, kun tilanne saadaan korjattua.

On olemassa useita erilaisia vesiviljelyjärjestelmiä. Voit rakentaa järjestelmän joko itse tai tilata valmiin paketin alan liikkeistä.

Käsistään taitava kaveri pystyy pienellä vaivalla rakentamaan itse mieleisensä järjestelmän. Netistä löytyy paljon hyviä rakennusohjeita erilaisille järjestelmille.

Sellaisille henkilöille, joita järjestelmän rakentaminen ei kiinnosta, löytyy myös paljon valmiita ja koottavia vaihtoehtoja. Alan liikkeistä ja verkkokaupoista löytyy paljon erilaisia valmiita vesiviljelyjärjestelmiä.

Vesiviljelyssä tärkeimpiä huomioon otettavia asioita ovat:

• pH – Ravinneliuoksen pH on äärimmäisen tärkeä tekijä, jotta kasvi pystyy saamaan kaikki tarvitsemansa ravinteet. Väärä pH voi johtaa siihen, että kasvi ei pysty käyttämään ravinteita, vaikka niitä vedessä olisikin tarpeeksi. Veden pH-arvon tulisi vesiviljelyssä olla 5.5-6.5 välillä.
• EC – Ilmaisee veden sähkönjohtavuuskykyä ja sen perusteella voidaan päätellä vedessä olevien ravinteiden määrä. Tätä lukemaa seuraamalla voidaan tehdä monia hyödyllisiä johtopäätöksiä sen suhteen, onko liuoksessa liikaa tai liian vähän ravinteita.
• Veden hapetus – Vesiviljelyssä pitää aina huolehtia siitä, että vedessä tai ravinneliuoksessa on riittävästi happea. Veden happipitoisuutta pystytään lisäämään ilmapumpulla.
• Veden lämpötila – Liian korkeat lämpötilat nostavat juuristotautien ja juurimädän riskiä. Myös liuoksen happipitoisuus tippuu selvästi, jos lämpötila nousee liian korkeaksi. Veden lämpötilan tulisi olla noin 18-20 asteen välillä.

Lisää tietoa vesiviljelystä ja erilaisista järjestelmistä löydät alla olevasta artikkelista

[elementor-template id=”3056″]

Kookoskuitu

Kookoskuitu on suosittu orgaaninen kasvualusta vesiviljelyyn ja altakasteluun. Sitä voidaan myös käyttää lisänä multaseoksissa tuomaan ilmavuutta. Kookoskuitua myydään yleensä harkkoina, joita on saatavilla alan liikkeistä ja verkkokaupoista.

Kookos on ilmavuutensa ansiosta juuriston kehityksen kannalta erinomainen kasvualusta. Ylikastelun vaaraa ei ole, sillä ylimääräinen vesi valuu pois. Kookos on hyvä kasvualusta sellaiselle, joka kärsii taipuvuudesta liikakasteluun.

Myös tuholaisten, ötököiden ja tautien todennäköisyys on pienempi multaan verrattuna.

Kookoskuitu on varsin ravinneköyhää, joten ravinteita tulee alusta asti lisätä itse. Kalsiumin ja magnesiumin lisääminen on välttämätöntä, sillä kookos ei sisällä niitä luontaisesti.

Ravinteet

Kuten mikä tahansa kasvi, myös hamppu tarvitsee ravinteita kasvaakseen. Hamppu käyttää kasvussaan ja yhteyttämisessä hyväkseen yhteensä 16 alkuainetta. Näistä hiiltä, vetyä ja happea kasvi saa ilmasta ja vedestä. Muut ravinteet kasvi ottaa maasta.

Pääravinteisiin kuuluvat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Ravinnepurkkien kyljestä löytyvä NPK-lukema kertoo näiden ravinteiden määrään prosentteina (esim NPK 10-10-10 = 10% typpeä, 10% fosforia, 10% kaliumia).

Myös sivu- ja hivenravinteet ovat kasvun ja yhteyttämisen kannalta olennaisia, vaikka niitä tarvitaankin huomattavasti pienempiä määriä kuin pääravinteita.

• Pääravinteet (N, P, K)
• Sivuravinteet (Ca, Mg, S)
• Hivenravinteet (Fe, Mn, Zn, Cu, B, Cl, Mo)

Eri kasvit tarvitsevat ravinteita eri suhteessa, eikä hampun kanssa kannata käyttää mitä tahansa lannoitteita. Alan liikkeistä ja verkkokaupoista löytyy monia hampun kasvatukseen soveltuvia lannoitesarjoja, joista löytyvät kaikki tarpeelliset ravinteet.

Huomioi, että eri kasvualustoille on omat ravinnesarjansa. Tosin kookoskuidulle sopivat myös lähes kaikki vesiviljelyyn tarkoitetut lannoitteet.

Alla esimerkkejä eri kasvualustoille sopivista lannoitesarjoista

Multa	Vesiviljely	Kookos
BioBizz Bio	Canna Aqua	General Hydroponics Flora Trio
Canna Terra	Advanced Nutrients	Canna Coco

Myös eri kasvuvaiheissa käytetään eri lannoitteita:

• Kasvuvaiheen ravinteissa (Grow, Vega) on reilusti typpeä, jota kasvi käyttää paljon alkuvaiheessa.
• Kukintavaiheen ravinteissa (Bloom, Flores) on sen sijaan enemmän fosforia ja kaliumia, joita kasvi hyödyntää kukintojen muodostamisessa.

Saatavilla on myös monia kalliita lisäravinteita, joiden hyödyt suhteessa hintaan ovat monesti vähintäänkin kyseenalaisia. Kaikkia myyntipuheita ei siis kannata uskoa, sillä kalliit boosterit eivät välttämättä tuo toivottuja tuloksia.

Ravinteita tulee kuitenkin käyttää asianmukaisesti, eikä lisäillä niitä miten sattuu ja suuria määriä kerralla. Ylilannoittaminen on kasveille haitallista ja pahimmassa tapauksessa se voi jopa tappaa kasvit.

Valmistajien ohjeita kannattaa noudattaa. Tosin usein nämäkin ovat yläkanttiin, joten on suositeltavaa aloittaa noin puolella suositelluista määristä, odottaa hetki ja katsoa miten kasvi reagoi.

Kasvatuslamput

Kasvatuslamppu on yksi kasvihuoneen tärkeimmistä elementeistä. Se on keinotekoinen valonlähde, joka on suunniteltu tuottamaan valoa, jota kasvit pystyvät hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Kasvatuslamppu on yleensä rahallisesti kasvattamon suurin yksittäinen hankinta, mutta toisaalta myös merkittävin. Koska sillä on valtavan suuri merkitys lopputuloksen kannalta, suosittelemme panostamaan heti mahdollisimman laadukkaaseen valaistukseen.

Nykyisin löytyy onneksi paljon erilaisia kasvatuslamppuja, joista jokainen voi valita omiin tarpeisiinsa, tavoitteisiinsa ja budjettiinsa parhaiten sopivan vaihtoehdon.

Kaasupurkauslamput

Kaasupurkauslamput ovat suosituin ja yleisimmin käytetty kasvatuslamppu. Ne ovat varteenotettava vaihtoehto erityisesti silloin, kun tavoitteena on mahdollisimman suuri sato.

Ne soveltuvat parhaiten isoihin tiloihin niiden tehokkuuden ja valonläpäisevyyden vuoksi. Kaasupurkausvalaisimet tuottavat paljon lämpöä ja tästä syystä niiden käyttö vaatii tehokasta ilmanvaihtoa. Erityisesti ahtaissa tiloissa tuuletus ja paloturvallisuus tulee olla kunnossa.

 

Yleisimpiä kasvatuksessa käytettäviä kaasupurkauslamppuja ovat suurpainenatrium- ja monimetallivalaisimet.

Suurpainenatrium (HPS eli High-pressure sodium)

Suurpainenatriumlamput ovat olleet jo pitkään kasvattajien suosiossa. Niiden suurimpana etuna on varsin kohtuullinen hinta-laatu suhde.

Koska spna-lamput tuottavat runsaasti punaista valoa, sopivat ne tästä syystä parhaiten kukintavaiheeseen. Toisaalta matalasta sinisestä spektristä johtuen se ei ole paras mahdollinen lamppu kasvuvaiheeseen.

Niiden huonona puolena on melko lyhyt elinkaari. Spna-polttimoiden käyttöikä on noin 24 000 tuntia, mutta niiden teho alkaa kuitenkin merkittävästi hiipua jopa jo 5000 käyttötunnin jälkeen.

Monimetalli (MH eli Metal Halide)

Perinteiset monimetallivalaisimet on valmistettu kvartsilasista ja myös niitä on käytetty kasvihuoneviljelyssä jo pitkään.

Ne tuottavat hyvin tasaisesti valoa sinisellä, vihreällä, keltaisella ja oranssilla taajuudella, sekä jonkin verran UV-säteitä, joilla tiedetään olevan positiivisia vaikutuksia kasvun kannalta.

Monimetallipolttimoiden heikkoutena on kuitenkin spektrin punainen osa, jota kasvit hyödyntävät kukintavaiheessa. Ne soveltuvatkin spektrinsä puolesta parhaiten kasvuvaiheeseen.

Keraaminen monimetalli (CMH eli Ceramic Metal-Halide)

CMH-valaisimet (tunnetaan myös nimellä LEC) ovat uuden sukupolven monimetallivalaisimia, joilla on muutamia merkittäviä etuja verrattuna perinteisiin monimetallilamppuihin.

Jos käytössäsi on kohtuullinen budjetti ja tärkeimpänä tavoitteenasi on suuri sato, on CMH-valaisin hyvä, ellei jopa paras vaihtoehto. Ne ovatkin tällä hetkellä kenties houkuttelevin vaihtoehto kaasupurkausvalaisimista.

CMH-polttimoiden tuottama valo on tasapainoisempi ja paljon lähempänä luonnollista auringonvaloa kuin muiden kaasupurkauslamppujen. Ne tuottavat myös UV- ja infrapunasäteitä, joilla on positiivinen vaikutus kasvuun. UV-säteily voi lisätä esimerkiksi kasvin trikomien ja tätä kautta vaikuttavien yhdisteiden määrää.

Ne ovat myös pitkäikäisempiä kuin muut kaasupurkauslamput. CMH-polttimo kestää yli 24 000 tuntia pitäen jopa 80% alkuperäisestä tehosta.

Niiden suurimpana miinuspuolena on kalliimpi hinta verrattuna muihin kaasupurkauslamppuihin.

LED

LED-valaisimet edustavat kasvatuslamppujen uusinta teknologiaa. Ne ovat kestävä ja energiatehokas vaihtoehto.

Ne koostuvat useista erivärisistä led-polttimoista ja ne pystytään räätälöimään tuottamaan erilaisia spektrejä. Huomioi kuitenkin, että eri valaisimien polttimoiden laadun ja spektrien välillä on suuria eroja.

Niiden yhtenä merkittävänä etuna on energiatehokkuus ja alhainen lämmöntuotanto. Tästä syystä ne soveltuvat mainiosti pieniin tiloihin, joissa muilla lampuilla saattaa tulla suuria ongelmia lämpötilojen kanssa.

LEDit ovat myös todella pitkäikäisiä. Useimmissa LED-valaisimissa odotettavissa oleva käyttöikä on noin 50 000 ja 100 000 käyttötunnin välillä. Tämä tarkoittaa normaalilla käytöllä noin 12-15 vuotta.

Merkittävimpänä huonona puolena on niiden korkea hinta. Vaikka niiden hinta onkin vuosien aikana laskenut paljon, ovat laadukkaat LEDit edelleen muita vaihtoehtoja kalliimpia.

Loisteputket

Loisteputket ovat kasvatuslampuista kaikkein edullisin vaihtoehto. Ne ovat energiatehokkaita ja melko pitkäikäisiä, ja soveltuvat parhaiten idätykseen, kasvuvaiheeseen sekä pieniin projekteihin.

Niiden valonläpäisevyys ei kuitenkaan ole lähellekään samaa luokkaa kuin esimerkiksi kaasupurkausvalaisimilla ja sen vuoksi niitä käytetään yleensä lähinnä kasvatuksen alkuvaiheessa taimille ja pistokkaille.

Tehokkaampia energiansäästölamppuja käytetään pienissä projekteissa myös kukintavaiheessa. Energiansäästölamput eli ESL-valaisimet ovat normaaliin E27-kantaan sopivia, moneen kertaan taivuteltuja loisteputkia.

Lisää tietoa kasvatuslampuista löydät alla olevasta artikkelista

[elementor-template id=”3050″]

Siemenet ja pistokkaat

Jokainen kasvattaja tarvitsee siemeniä tai pistokkaita kasvatusprojektin aloittamiseksi. Ne ovat valaistuksen ohella kasvatuksen tärkein elementti. Vaikka kasvuolosuhteet ja välineet olisivat täydellisiä, on huonoista geeneistä mahdotonta saada aikaiseksi huipputuotetta.

Pistokkaat

Kasvatusta ei ole aina pakko aloittaa siemenestä; vanhasta kasvista saadaan uusi yksilö ottamalla siitä pistokas.

Pistokas on kasvista leikattu osa, latva tai oksa, josta kasvatetaan uusi yksilö. Näin saadaan kasvatettua ominaisuuksiltaan ja geeneiltään uusi täysin emokasvia vastaava kasvi.

Ne sopivat mainiosti erityisesti isompiin projekteihin, joissa on suuri määrä kasveja ja halutaan varmistaa, ettei kasvien ominaisuuksissa (pituudessa yms.) ole suuria vaihteluita. Pistokkaiden kanssa ei myöskään tarvitse kantaa huolta uroskasveista.

Tämä on myös loistava tapa säilyttää suosikkikasvisi ja -lajikkeesi hengissä. Voit ottaa mieleisestäsi kasvista pistokkaita ja kasvattaa niistä emokasveja, joista voit ottaa uusia pistokkaita aina tarvittaessa.

Pistokkaita voi ottaa lähes kasvin elinkaaren loppuun asti, mutta yleensä ne kuitenkin otetaan kasvuvaiheessa, jolloin ne juurtuvat paremmin ja nopeammin. Pistokas on järkevää ottaa latvonnan yhteydessä.

Alla olevassa videossa pistokkaiden otto vaihe vaiheelta:

Siemenet

Jos saatavilla ei ole pistokkaita, on toinen vaihtoehto siemenestä aloittaminen. Ne ovat loistava valinta myös silloin, kun halutaan kasvattaa jotain tiettyä lajiketta. Eri lajikkeiden välillä on suuriakin eroja vaikutusten, kasvunopeuden, kasvin koon ja kasvatuksen helppouden suhteen.

Siemenet sisältävät lajikkeen kaikki perinnölliset ominaisuudet ja laadukas geeniperimä on todella tärkeä asia. Geenit määrittävät esimerkiksi kasvin koon, kyvyn kestää tauteja, kukinnan tuotannon ja vaikuttavien yhdisteiden määrän.

Siemeniä löytyy muutamia erilaisia:

• Normaalit siemenet – Näistä kasvaa sekä uros- että naaraskasveja ja ne ovat yleensä kaikkein halvin vaihtoehto. Feminisoidut siemenet ovat kuitenkin useimmille kasvattajille paras ja helpoin vaihtoehto.
• Feminisoidut siemenet – Feminisoiduista siemenistä kasvaa pelkkiä naaraskasveja. Varsinkin aloittelijalle ne ovat helpoin tapa päästä alkuun, koska näin ei tarvitse huolehtia uroskasvien hävittämisestä. Ne ovat kuitenkin yleensä hieman kalliimpia kuin normaalit siemenet.
• Autoflower-siemenet – Autoflower-siemenet alkavat nimensä mukaisesti kukkimaan automaattisesti ilman, että valojaksoa tarvitsee säätää.

Siementen tilaaminen netin kautta on nykyisin äärimmäisen helppoa ja saatavilla on tuhansia erilaisia lajikkeita monilta hyvämaineisilta siementen jalostajilta.

Jalostajien ja siemenpankkien välillä on kuitenkin eroja laadun suhteen, eikä siemeniä kannatakaan lähteä tilaamaan mistä tahansa.

[elementor-template id=”10703″]

Lisää tietoa kannabiksen siemenistä löydät alla alevasta artikkelista

[elementor-template id=”3036″]

Ilmanvaihto

Tehokkaan ilmanvaihdon järjestäminen on välttämätöntä kasvatustilan koosta riippumatta. Ilmanvaihtojärjestelmän tärkeänä tehtävänä on ylläpitää ilmanvirtausta sekä sopivia olosuhteita (lämpötila, kosteus ja CO2-tasot) kasvihuoneessa.

Perus periaatteena on ohjata raitista ilmaa kasvihuoneen ulkopuolelta sisään ja samalla puhaltaa kuuma kostea ilma ulos. Huonosti toteutettu ilmanvaihto luo olosuhteet monille ongelmille kuten homeelle ja tuholaisille.

Tuuletus

Kasvihuoneen sisällä on tärkeää ylläpitää hyvää ilmavirtaa. Tämä onnistuu helposti muutaman kympin arvoisella perus tuulettimella, joka on välttämätön hankinta jokaiseen kasvatustilaan.

Ne auttavat pitämään tilan viileänä ja parantamaan ilmankiertoa. Tuulettimesta on hyötyä paitsi ilmanvaihdon parantajana, myös kasvien vahvistajana: pieni heilumisliike tekee varsista tukevampia, jolloin ne kuljettavat paremmin ravinteita latvaosiin.

Tuulettimet on sijoitettava siten, että ne tarjoavat tasaisen ilmavirran koko puutarhaan. Älä kuitenkaan suuntaa tuuletinta suoraan kasveihin, vaan ennemmin niiden ylä- tai alapuolelle. Suora liian tehokas tuuletus voi vahingoittaa kasveja.

Poistopuhallin

Jos haluat todella panostaa tehokkaaseen ilmanvaihtoon on poistoilmapuhallin hyvä ratkaisu. Sen avulla kasvatustilan kuuma ja kostea ilma ohjataan kasvatustilan ulkopuolelle.

Puhaltimen tulisi korvata huoneessa oleva ilma noin minuutin välein. Tämä tarkoittaa sitä, että työhön on valittava oikean kokoinen puhallin.

Tarvittavan poistopuhaltimen tehokkuuden tarpeen laskeminen on onneksi suhteellisen helppoa ja se voidaan laske tällä yksinkertaisella kaavalla:

Otetaan esimerkiksi perus 1m x 1m x 2m kasvatusteltta.

• Kasvihuoneen tilavuus (pituus x leveys x korkeus) = 1m x 1m x 2m = 2m³. Kun tämä luku kerrotaan 60 (min/tunti) saadaan 120m³/h.
• Hyötysuhde ja häviöt – Tähän vaikuttaa moni asia kuten aktiivihiilisuodatin, ilmastointiputken pituus, puhaltimen merkki. Tässä esimerkissä oletetaan häviöiden olevan noin 25%, jota voidaan pitää suhteellisen turvallisena suuntaa antavana lukuna.

Puhaltimen minimitehovaatimus =  ((1.0 x 1.0 x 2.0) x 60) x 1.25 = 150 m³/h

Ilmanvaihdon tehokkuus tulee tässä tapauksessa siis olla vähintään 150 m³/h

Korvausilma

Tilaan pitää luonnollisesti saada myös raitista ilmaa kasvatustilan ulkopuolelta. Ilmanvaihtojärjestelmän tuloilma voi olla joko passiivinen tai aktiivinen.

Passiivisessa järjestelmässä ei ole erillistä tuuletinta korvausilmaa varten. Sen sijaan käytössä on sisääntuloaukko, joka sallii uuden ilman pääsyn kasvatustilaan poistopuhaltimen luoman imun ansiosta.

Aktiivisessa järjestelmässä sen sijaan on käytössä erillinen tuloilmapuhallin- tai tuuletin, jonka avulla tehostetaan kasvihuoneen sisään tulevan raikkaan ilman määrää.

Hajunpoisto

Useimmilla kannabislajikkeilla on todella vahva, hyvin tunnistettava ominaistuoksu. Erityisesti kukintavaiheessa osa lajikkeista haisee todella voimakkaasti ja haju kantautuu pitkälle ilman asianmukaista hajunpoistoa.

Rappukäytävään tai naapuriin kantautuvat hajut ovat yleisin syy virkavallan vierailuun. Mikäli yksityisyytesi on sinulle tärkeää ja haluat pitää kasvatusharrastuksesi vain omana tietonasi, on hajunpoisto äärimmäisen tärkeää.

Hajuja voidaan minimoida muutamin eri keinoin:

• Aktiivihiili – Tehokas hajunpoisto kasvatustilassa toteutetaan yleensä poistoilmapuhaltimeen asennettavalla aktiivihiilisuodattimella. Sen on paras ja tehokkain vaihtoehto varmistamaan, ettei kasvatustilasta kantaudu ylimääräisiä hajuja ulkopuolelle.
• ONA hajunsyöjä – Jos aktiivihiili ei mahdu budjettiisi, huomattavasti halvempi vaihtoehto on ONA hajunpoistaja. Se on täysin orgaaninen voimakas hajunpoistaja, joka neutralisoi hajut pois, eikä vain peitä niitä. Sitä ei missään nimessä pidä laittaa samaan tilaan kasvien kanssa, sillä sen haju tarttuu kasveihin! Sen tarkoituksena on poistaa hajut viereisistä huoneista ja tiloista, ei kasvatustilasta.
• Vähähajuisen lajikkeen valinta – Hajuihin voidaan vaikuttaa myös valitsemalla oikea lajike. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta panostaa tehokkaaseen hajunpoistoon, kannattaa ennemmin valita mahdollisimman vähähajuinen lajike.

Yhteenveto

Toivottavasti löysit täältä sen, mitä olit etsimässä.

Mitä mieltä sinä olet? Puuttuiko oppaasta jotain tärkeää tai oliko siinä jotain turhaa?

Jos näit tekstissä virheitä tai haluat jakaa ehdotukseksi, voit lähettää sähköpostia: info@cannadb.org

Tuotamme sivustolle uutta sisältöä jatkuvasti. Jos haluat haluat pysyä ajan tasalla sivuston tapahtumissa, niin tilaa ilmaisen uutiskirjeemme alta.

[elementor-template id=”10703″]