Moni varmasti haluaa hyödyntää käytössä olevan tilan niin, että projektiin käytetystä ajasta, rahasta ja vaivasta saataisiin mahdollisimman suuri hyöty irti.
Tärkeitä sadon määrään vaikuttavia tekijöitä ovat mm. valaistus, geenit sekä hyvän kasvuympäristön luominen. Näiden lisäksi lopputulokseen voidaan vaikuttaa erilaisten kasvatustekniikoiden avulla, joihin tutustumme tässä artikkelissa.
Sisällysluettelo
Miksi kasvin muodolla on merkitystä?
Vapaasti kasvaessa hampusta tulee joulukuusen mallinen kasvi, johon kasvaa yksi huomattavasti muita kookkaampi ja korkeampi pääkukinto. Tämä rakenne toimii hyvin ulkona, missä kasvit saavat auringonvaloa eri kulmista päivän aikana.
Sisätiloissa lamput kuitenkin säädetään kasvin korkeimman kohdan mukaan. Jos kukinnot ovat eri korkeudella, jakautuu valo niin, että korkeammalla olevat saavat huomattavasti paremmin valoa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa siihen, kuinka kookkaita kukinnoista kasvaa.
Tästä syystä on kehitetty tekniikoita, joiden avulla pyritään kasvit saada kasvamaan tasaisemmin niin, että käytössä oleva valo saataisiin hyödynnettyä tehokkaammin. Näin saadaan aikaiseksi monia kukintoja muutaman ison sijaan.
Yhdestä kasvista saatavaa satoa voidaan näin parantaa merkittävästi ja pitää niiden lukumäärä alhaisempana. Tämä on hyvä asia paitsi tehokkuuden, myös lain kannalta (tietyissä tilanteissa on parempi, että kasvien lukumäärä on mahdollisimman pieni).
Nämä tekniikat voidaan jakaa kahteen luokkaan:
- LST (Low Stress Training) – tekniikat, joihin ei sisälly kasvien karsimista tai suurta stressiä aiheuttavia toimenpiteitä
- HST (High Stress Training) – tekniikat, joihin kuuluu kasvien osien rikkomista tai karsimista.
Suosittelemme kokemattomia kasvattajia aloittamaan LST-tekniikoista ja siirtymään haastavampiin tekniikoihin vasta sitten, kun hampun kasvatuksen perusteet ovat hallussa.
Nämä tekniikat toimivat paremmin normaalien “photoperiodic” lajikkeiden kanssa. Autoflowerit sen sijaan siirtyvät niin nopeasti kukintavaiheeseen, että varsinkaan HST tekniikat eivät ole suositeltavia, koska kasveilla ei ole aikaa palautua niiden aiheuttamasta stressistä.
LST (Low stress training)
LST:ssä kasvista ei karsita mitään pois, vaan niiden muotoon pyritään vaikuttamaan sitomalla ja taivuttelemalla.
Näiden yksinkertaisten tekniikoiden etuna on se, että ne eivät juuri hidasta kasvua. Kasvit eivät siis tarvitse pitkiä aikoja stressistä palautumiseen, joten kasvuvaihe voidaan pitää lyhyempänä.
Sitominen
Sitominen on helppo tapa kasvin muodon muokkaamiseksi. Tarkoituksena on yksinkertaisesti varsien taivuttaminen niin, että ne saataisiin kasvamaan mahdollisimman laajalle alueelle ja paremmin samalle tasolle.
Sitominen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin kasvuvaiheen alussa, kun varret ovat taipuisia ja joustavia. Vanhetessa niistä tulee kovia ja puisia, jolloin ne murtuvat huomattavasti herkemmin. Kasveja voidaan koko kasvuvaiheen ajan esim. silloin kun joku osa alkaa olemaan selvästi muita korkeampi.
Sitomiseen voidaan käyttää lähes mitä tahansa narua tai lankaa, kunhan katsot, ettei niissä ole teräviä kulmia yms, jotka voisivat vahingoittaa kasveja. Myös liian rajuja otteita tulee välttää. Alla olevalla videolla näet esimerkkejä kasvien sitomisesta
SCROG (Screen of Green)
Scrog on tekniikka, jossa kasvien pituuskasvuun ja muotoon pyritään vaikuttamaan kasvien yläpuolelle asetetun verkon avulla.
Sen sijaan, että kasvien annetaan kasvaa korkeiksi, yritetään kukinnot saada kasvamaan verkkoon tasaiseen kerrokseen siten, että tila saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Verkko antaa kasville myös tukea niin, etteivät oksat pääse kaatumaan, kun kukintoihin tulee painoa.
Verkko asetetaan noin 20 sentin korkeudelle ruukkujen yläpuolella. Sopivia verkkoja löydät esim. bauhausin kaltaisista kaupoista (kanaverkot yms). Siinä tärkeä huomioon otettava asia on verkon reikien koko. Ihanteellinen halkaisija reiälle on noin 5 cm.
Scrogiin soveltuva verkko on myös suhteellisen helppoa rakentaa itse. Yksi esimerkki tee-se-itse scrogista alla olevalla videolla.
Scrogiin yhdistetään usein myös muita tekniikoita, kuten latvomista ja karsimista. Esimerkiksi verkon alapuolelle jäävät kukinnot monet karsivat pois, jotta kasvi ei käyttäisi niihin energiaa. Näin saavutetaan myös parempi ilmavirtaus.
Haastava osuus on päättää, milloin on hyvä aika siirtyä kukintavaiheeseen. Yleisesti ottaen kannattaa pyrkiä siihen, että vähintään puolet verkosta olisi täynnä, ennen kuin siirrytään kukitukseen.
Tämän tekniikan huonona puolena on se, että kasveja on vaikeaa liikuttaa sen jälkeen kun ne ovat kasvaneet verkosta läpi. Tietyt kasvualustat (esim. DWC) voivat tästä syystä olla ongelmallisia vesien vaihdon, ravinteiden lisäämisen yms kanssa.
HST (High Stress Training)
Sitten on aika tutustua hieman haastavampiin HST tekniikoihin, joissa kasveista karsitaan osia pois (lehtiä, versoja tai varsia).
Kuten nimestä voi päätellä, aiheuttavat HST tekniikat kasveille stressiä. Näitä ei missään nimessä tule käyttää heikkoihin tai valmiiksi stressaantuneisiin kasveihin. Muutenkin tulee pitää järki päässä, sillä liian raju karsiminen voi johtaa merkittävään kasvun hidastumiseen ja muihin ongelmiin.
Ota myös huomioon, että näiden tekniikoiden kanssa kasvuvaiheeseen tulisi varata reilusti aikaa, jotta kasveille jää tarpeeksi aikaa toipua ja palautua stressistä.
Latvominen
Latvominen on yksi suosituimpia tapoja kasvien kasvun säätelemiseksi. Käytännössä se tarkoittaa ylimmän kärkisilmun (tai useamman) poistamista, jolloin saadaan kontrolloitua pituuskasvua ja aikaiseksi useampia kärkilatvoja.
Näin saadaan myös tehostettua kasvin alempien versojen kasvua, sillä latvomisen jälkeen kasvuhormonit jakautuvat kaikkiin kehittyviin varsiin. Latvominen on toimiva tekniikka myös isommassa puutarhassa, jossa useita kasveja yritetään saada pysymään saman mittaisina.
Yleensä latvominen tehdään kasvuvaiheen alussa. Suosittelemme kuitenkin odottamaan kunnes kasveissa on vähintään 4 lehtiparia. Alla video kasvuvaiheen alussa tehdystä latvomisesta.
Latvominen voidaan tarvittaessa tehdä useaan kertaan, jos kasvit esimerkiksi näyttävät kasvavan turhan korkeiksi. Jos teet sen myöhäisemmässä vaiheessa, saat hyödynnettyä leikatut osat pistokkaina. Tästä esimerkki alla olevalla videolla.
Ota huomioon, että latvominen hidastaa kasvua hetkellisesti ja sen jälkeen on hyvä antaa kasveille ainakin viikko aikaa palautua.
Älä missään nimessä tee latvomista enään siinä vaiheessa kun kasvit ovat kukituksessa. Silloin on auttamatta liian myöhäistä, eikä latvomisesta ole enään hyötyä.
Fim-latvominen
Fimming on toinen latvonta tekniikka, jonka tavoitteena on edelleen pääversojen määrän lisääminen ja kasvien korkeuden kontrolloiminen. Fim on lyhenne sanoista F*ck I Missed. Siinä kärkisilmu leikataan vain osittain (n. 70-80%), eikä siis kokonaan pois kuten normaalissa latvomisessa.
Hyötynä tässä on se, että onnistuessaan sillä saadaan aikaiseksi useampia kasvukärkiä kuin normaalilla latvomisella. Epäonnistuessakin tämä tekniikka tuottaa sama tuloksen kuin perinteinen latvominen.
Alla olevalla videolla näet hyvin normaalin ja FIM latvomisen erot.
Supercropping
Supercropping on tekniikka, jossa tarkoituksena on ennalta suunnitellulla tavalla vaurioittaa varren sisäkudosta, ulkopuolista kerrosta vahingoittamatta. Sen avulla saadaan kontrolloitua kasvien pituutta ja tehostettua alempien osien kasvua.
Vartta puristetaan kevyesti sormien välissä (älä käytä kynsiä!) kunnes varsi tuntuu pehmeältä ja taipuisalta. Tämän jälkeen varsi taivutetaan varovasti haluttuun asentoon. Pyri tekemään tämä rikkomatta varren ulkokuorta.
Tämä voi vaikuttaa rajulta, mutta oikein tehtynä kasvit toipuvat croppaamisesta nopeasti ja taitetut varret taipuvat takaisin kohti valoa muutamassa päivässä.
Supercroppaus tehdään silloin kun kasvi kasvaa edelleen korkeutta. Kannattaa kuitenkin odottaa kasvuvaiheen viikkoon 3 tai 4 ennen aloittamista. Tätä voidaan tarvittaessa tehdä vielä kukinnan alkuvaiheessa varsille, jotka näyttävät kasvavan selvästi muita korkeammiksi.
Kasvien karsiminen
Karsiminen tarkoittaa sitä, että kasvista leikataan pois varjoon vähälle valolle jääviä kukintoja ja/tai varjostavia lehtiä. Tätä voidaan tehdä monella eri tyylillä sekä kasvu- että kukintavaiheessa. Yleensä kasveista karsittavia osia ovat:
- Alimmat oksat, versot tai lehdet, jotka eivät saa kunnolla valoa (lollipopping)
- Hyviä kukintoja varjostavat lehdet (defoliation)
- Kuolemassa olevat lehdet
Karsiminen aiheuttaa kasveille paljon stressiä. Karsittavien yksilöiden tulisi aina olla terveitä ja hyvässä kunnossa. Huonokuntoisia kasveja stressaamalla vain kerjätään ongelmia.
Nämä tekniikat jakavat mielipiteitä ja osa kasvattajista on vahvasti sitä mieltä, että karsimisesta on vain haittaa. Totuus on kuitenkin se, että monet tekevät karsimista hyvin tuloksin. Jokainen viherpeukalo voi toimia itse parhaaksi näkemällään tavalla.
Lollipopping
Lollipopping tarkoittaa kasvin varjoon jäävän kasvuston karsimista. Ideana on yksinkertaisesti poistaa sellaiset heikolle valolle jäävät osat, joista ei koskaan tule kasvamaan priima kukintoja.
Alemman kasvuston karsiminen antaa kasville mahdollisuuden ohjata energian ja resurssit runsaasti valoa saaviin kukintoihin sekä parantaa ilmankiertoa kasvin alaosien ympärillä, jossa kosteus on usein korkea etenkin kastelun jälkeen.
Tämä tehdään yleensä hiukan ennen kukintavaiheeseen siirtymistä tai vaihtoehtoisesti kukinnan alkuvaiheessa kasvupyrähdyksen jälkeen, noin 3 viikkoa kukitukseen siirtymisen jälkeen.
Kuinka paljon alaoksia kannattaa trimmata riippuu tilanteesta. Jotkut poistavat jopa puolet varsista, mutta tässäkin on syytä pitää järki kädessä, sillä liian monien varsien ja versojen poistaminen voi olla haitallista monessa suhteessa.
Defoliating
Termi “defoliation” tarkoittaa tiettyjen lehtien karsimista kasveista. Tällä pyritään parantamaan valon tunkeutumista ja ilmanvirtausta. Lehtien karsimista voidaan tehdä sekä kasvu- että kukintavaiheessa.
Tämä erityisesti on todella kiistanalainen tekniikka, josta monen mielestä on vain haittaa kasveille. Useat kasvattajat kuitenkin tekevät defoliaatiota todella hyvin tuloksin. Alla olevalla videolla esimerkki rankalla kädellä tehdystä karsimisesta ja sillä saavutetuista tuloksista.
Tämä on tekniikka, joka vaatii kokemusta ja pelisilmää. Sinun tulisi ymmärtää kasvin anatomiaa ja se, mitä osia kannattaa karsia ja mitä ei. Katso esimerkiksi ettet vahingossa poista osia, joista kasvaa kukintoja.
Yhteenveto
Hampun kasvattaminen on oma taiteen lajinsa, jonka suhteen jokaisella on oma tyylinsä. Itsellesi mieluisimmat tekniikat löydät vain kokemuksen kautta, joten ei muuta rohkeasti kokeilemaan.
Vaikka tekniikan avulla voidaan merkittävästi vaikuttaa satoon, tulee myös muiden elementtien olla kunnossa, jos halutaan saavuttaa huipputuloksia. Kuten vanha viisaus kuuluu; ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
SIlloin kun tosissaan tavoitellaan mahdollisimman suurta satoa, tulee erityisesti seuraaviin asioihin kiinnittää huomiota:
Toivottavasti tästä artikkelista oli sinulle hyötyä ja toivottavasti myös opit jotain uutta. Jos tykkäsit niin jaa se ihmeessä muillekin luettavaksi.